______-P R O L O G I

Yleisesti pidetään itsestään selvänä, että kaikessa opetuksessa luonnontieteistä tukensa hakevien oppiaineiden tulee perustua todistettavasti päte-
vään tietoon. Samoin pidetään itsestään selvänä, että oppiaineksesta tulee aina karsia pois sellainen tietoaines, joka nojautuu vain luulonvaraisiin usko-
muksiin ja todistamattomiin väittämiin.

Näinhän myös väriopetuksessa kai pitäisi toimia, mutta jostain syystä näin ei suinkaan toimita.

Väriopetuksen perusteissa yleisesti esitetyt ja opetuksen keskeiseksi sisällöksi hyväksytyt uskomusväittämät ovat avoimen ristiriitaisia havaittavan todellisuuden kanssa.

Tätä kritiikittömyyttä esiintyy niin peruskouluissa, lukioissa kuin korkeakouluissakin. Lisäksi kun väri-
oppia opetetaan mitä erilaisimpien yleissivistävien ja ammatillisten opintojen yhteydessä ns. läpivienti-
aineena, näkyvät omaksutusta epätiedosta johdetut kehäpäätelmät monilla elämän aloilla aivan uskomat-
tomina - mutta ei suinkaan toivottuina sovelluksina.

Kun uskomustietoa tarjotaan yliopistoissa jopa jatkotutkintojen yhteydessä tai opetuksen tasoa valvovien viranomaisten toimesta, ei tiedon paikkan-
sapitävyyttä tietenkään osata enää edes epäillä.

Mutta! - Oman uskottavuutensa vuoksi ainakin yliopistojen ja korkeakoulujen olisi jo syytä vihdoin tarkistaa väriopetuksensa oppisisällön teoriapohjan kestävyys noudattamalla tiukan kurinalaisesti tiede-
yhteisöjen itsekorjaavaa ja avointa toimintatapaa.

- Fysiologi Ewald Heringin opponenttiväriteorian
eli vastakkaisväriteorian (1905) ja siitä myöhemmin kehiteltyjen värinäköä selittävien teorioiden mukaan väriastimus alkaa verkkokalvon tappisolujen 'kolmi-
värireaktiona'. Seuraavassa vaiheessa näköjärjes-
telmä käsittelee silmistä lähtenyttä kolmiväritietoa, toisensa poissulkevina opponenttiväripareina:
-- - sininen ja keltainen,
-- - punainen ja vihreä sekä
-- - musta ja valkoinen.

Tämän teorian mukaan emme siis voi nähdä sinisen keltaisia tai punaisen vihreitä värejä, kuten emme voi myöskään sanoa, että jokin on samalla kertaa sekä tumma että vaalea.

Akilleen kantapää on paljaana

Kriittisesti värihavaintojaan tarkkailevat ihmiset toki huomaavat helposti, että em. teorialla ei suinkaan voida selittää kaikkia näkemiämme väri-ilmiötä oikein.

Kyseisen teorian uskottavuuden romuttaa perusteel-
lisesti väite, että punainen ja vihreä olisivat toisensa poissulkevia vastapareja. Tämä onkin vastakkaisväri-
teorian näyttävin heikkous, 'Akilleen kantapää'.

Vaikka värinäön yleisimpänä häiriönä esiintyvä punai-
sen ja vihreän värin näkemisen heikkous ja erityisesti värilliset jälkikuvat olisivat joidenkin mielestä todista-
massa nämä värit toistensa vastakohdiksi, osoitta-
vat käänteisväriset väri-ilmiöt jotain aivan muuta:

- Jokainen voi näiltä sivuilta itse nähdä, mitkä värit ovat toistensa vastapareja ja miksi punainen ja vihreä eivät millään voi olla aitoja vastapareja.

Filosofien 'PUHREA' on sittenkin todellinen väri

Hegemonia-asemaan nostettuun vastakkaisväriteo-
riaan vedoten ovat ns. väriasiantuntijat yrittäneet meiltä 'kieltää' esimerkiksi syksyisen ruskan punavih-
reinä hehkuvien värien olemassaolon.

Filosofit ovat jopa intoutuneet käyttämään tästä 'olemattomasta' väristä leikkimielistä nimeä PUHREA (tulee sanoista punainen ja vihreä), väristä, jota teoreetikkojen mielestä ihminen ei voi nähdä, puhu-
mattakaan, että voisimme sen edes kuvitella.

Mutta mutta! -- Kuten jo yllä olevista kuvista käy selvästi ilmi, punavihreät värit ovat yhtä todellisia siinä missä sinivihreät (= syaanin sininen) tai sini-
punaisetkin (= magentan punainen, purppura).

Erityisen merkillepantavaa näissä kuvissa on se, että vierekkäisten 'lehtien' värit ovat täysin identtiset.
(Punaisen vihreistä väreistä enemmän sivulla INFO).

Opponenttiväriteoria on avoimen ristiriitainen ihmisten kohtaaman arkitodellisuuden kanssa, eli
sen tueksi ei ole esitetty empiiristä evidenssiä, vakuuttavia ja aidosti silmin nähtäviä todisteita. On vain uskomuksiin vahvasti uskovien perusteettomia väittämiä. Ainoa poikkeus on sininen-keltainen-väri-
akselin olemassaolo.

Voimmekin nyt vain yrittää arvailla, mihin kaikkeen
- suoraan tai välillisesti - virheelliseen perusoletuk-
seen nojaava teoria onkaan ehtinyt vääristävästi vaikuttaa? Joka tapauksessa virheellinen teoria olisi jo vihdoin syytä hylätä ja korvata pätevällä teorialla.

Tästä aiheesta myös STT:n uutisissa

Lähde: _____ Värit pintaa syvemmältä
__________..Martti Huttunen, WSOY, 2005

____________..